perjantaina, syyskuuta 07, 2012

♥ Can you feel it? ♥

Heipparallaa!

Monena päivänä on käynyt mielessä, että tänään mä kirjoitan blogiin ja iltaisin se on ollut, että no kyllä mä huomenna kirjoittelen.. Viime viikonloppu oli aivan sekaisin, joten en edes tiennyt mitä olisin kirjoittanut. Viikolla kaikki unohtui, ja tänä viikonloppuna mulla vihdoin oli aikaa, vaikka tätä nytkin rustaan jo näin myöhään. Blogiini mulla oli aivan mieletön ikävä, mutta tänäänkin kuuntelin vain luokanvalvojani puheita siitä, kuinka mun pitäisi panostaa jotta mä pääsisin lukioon ja asettaa realistisia tavoitteita. Erehdyksissäni mainitsin sitten, että en ole nähnyt taululle kun ajattelin, että äiti siinä vieressä voisi vihdoin viedä minut optikolle. No, luokanvalvoja oli siinä sitten, että sä siirryt nyt etupenkkiin ja piste. Ai, että mua v*tutti ettei veri kiertänyt. Pitäis varmaan äkkiä hakeutua itse omatoimisesti silmälääkäriin, että pääsisin takaisin takapenkkiin.

Olen mä kerennyt tehdä jo kolmet kynnetkin taas, ei ole päivittynyt sekään blogi itsestään vaikka olenkin sitä toivonut. Tällä hetkellä pitäisi olla todella aktiivinen koulussa, mutta haluaisin sitä myös blogiini. Tosiaan viime viikonloppuna sattui liikenteessä onnettomuus jossa oli osallisena sukulaiseni. No, auto siinä p*skaksi meni, mutta onneksi itse sukulainen selvisi hengissä. Siitä lähtein onkin ollut pientä säätöä, tässä lähiaikoina... siitä on kuitenkin selvitty aika kiitettävästi! 

Tänään oli liikuntatunnilla yleisurheilua, kuten parina aikaisempanakin viikkona. No, tänään kuitenkin suoritin 50 m ja 100 m juoksut. Uskomatonta mutta, seitsemännellä luokalla mulla oli aika 50:ssä metrissä 11,9 mutta yhdeksännellä mulla on 10,0. En haluisi kehuskella mutta olen erittäin tyytyväinen! Samaan aikaan myös hapenotto on parantunut ja pystyn jopa juoksemaan kauemmin. Ihanaa sanoisinko!

Lähiaikoina mulla on ollut vähän huolia, sillä mun parhaalla ystävällä on tulossa synttärit kolmen päivän päästä, mutta en ole tilannut lahjaa sillä musta ei tunnu vieläkään siltä, että oltaisiin enää oltu pariin vuoteen hyvissä väleissä. Kyllä mä sille puhua voin, ja luottaa siihen että se vaikenee mun asioista. Mutta kyse on siitä, että meillä on tupannut parin-kolmen vuoden aikana vaihtua käsitys parhaista ystävistä.. Ei mulla ole mitään sen muita ystäviä vastaan, mutta kun mulla ei ole muutakuin ne kolme muuta hyvää ystävää kelle voin avautua.. mutta kun se toinen asuu muualla, eikä me netissä oikeen keretä jutella ja lähinnä kasvotusten mä sit haluaisinkin kertoa. (Se pätee myös parhaaseen ystävääni, ettei se tajua sitä eroa.) Sitten toinen ei kerkeä oikeen harrastuksiensa takia näkemään muuta kuin koulussa. Ja kolmas, no sen kanssa ei kovin syvällisiä puhuta, tai jos puhutaan niin ne joko keskeytetään tai sitten aika loppuu kesken. Joten tämän takia mä en tiedä ansaitseeko se edes niin kallista lahjaa? :( En tiedä onko teille normaalia, että näette parhaan ystävän aina jonkun toisen kanssa... tai lähinnä jos kerrankin riittää kahdenkeskistä aikaa niin tarvii löytyä lisää porukkaa mukaan, enää kun ei osata nauttia kahdestaan olosta. Vaikka sitä on sanonut niin tää juttu ei etene muutakuin sen pari päivää ja sit palataan taas tähän p*skaan kuvioon. En mä tiedä miksi mä tätä tänne aloin tilittämään tai saati kun tätä lukee ties kuka ja ihan tuttujakin..
Mutta facebookkiin avautuminen kuvaa vähiten mun juttuja... : D

No, tässä oli tämän kertaisia tunteita vähäksi aikaa. Oli täällä vähän positiivistäkin mukana! ♥
Hyvää viikonloppua kaikille rakkaille lukijoilleni! ♥
Seuraavaksi kynsiblogiin! ; )

♥ By: Moon~Eclipse ♥